Olen aina ollut hyvä multitaskaaja. Kontekstin vaihtaminen, usean projektin pyörittäminen ja monen langan pitäminen käsissä ovat aina olleet osa arkeani. Kun agenttipohjaiset tekoälytyökalut alkoivat muuttua oikeasti hyödyllisiksi, ajattelin että ne sopisivat työtapoihini kuin nakutettu. Olin oikeassa vain osittain: huomasin nimittäin olevani päivien päätteeksi uudella tavalla väsynyt.
Kuluneen vuoden aikana tapahtuneet muutokset ovat olleet nopeampia kuin koskaan ennen urani aikana. Vaikka monet asiat ovat helpottuneet, ei kehityksen mukana kulkeminen ole ollut pelkkää ruusuilla tanssimista. Erityisesti monivaiheisia tehtäviä itsenäisesti suorittavien tekoälyagenttien hallinnointi on osoittautunut kognitiivisesti haastavammaksi kuin olisin arvannut. Kysymys kuuluu: mistä tämä johtuu?
Yksi merkittävä tekijä stressin taustalla on se, että nykyiset tekoälyagentit ovat vielä suhteellisen hitaita. Paradoksaalisesti tämä lisää siksakkia työtehtävien välillä. Sillä välin, kun agentti hoitaa omaa tonttiaan, aloitan itse jonkin muun tehtävän. Sitten agentti on valmis ja vaatii taas huomiotani alkuperäiseen kontekstiin. Hetken päästä se tarvitsee jotain muuta – ja viimeistään tässä vaiheessa olen hukannut työpäivän punaisen langan. Teoriassa saan enemmän asioita aikaiseksi, mutta kotiin lähtiessä olo on kuin olisin viettänyt päivän flipperin kuulana.
En ole tuntemusteni kanssa yksin. Törmäsin hiljattain The Agent Paradox -artikkeliin, joka puki kokemukseni sanoiksi. Kirjoittaja Mark Llewellyn-Dyer siteeraa tutkimusta, jonka mukaan modernit tietotyöläiset vaihtavat sovelluksesta toiseen yhä tiheämmin. Vuonna 2004 vaihto tapahtui noin 2,5 minuutin välein ja vuoteen 2023 mennessä aikaväli oli supistunut 47 sekuntiin. Kun yhtälöön lisätään agenttipohjaiset työnkulut, on resepti valmis. Burnout näyttää usein aluksi tuottavuuden kasvulta.
Tutkimuksesta käy ilmi myös se, että ihmiset ovat varsin huonoja valvomaan automatisoituja järjestelmiä, jotka vaativat aika ajoin valpasta ja nopeaa reagointia. Tämä on käytännössä myös tekoälyagenttien kanssa työskentelyn tyypillinen poljento.
Miten tähän kaikkeen sitten pitäisi reagoida? Kesti nolostuttavan kauan, ennen kuin ymmärsin että kyse on pohjimmiltaan suunnitteluongelmasta, jollaisia ratkaisemme Taisteella päivittäin. Tämän oivaltaminen on innostanut minua tekemään käytännön muutoksia työrutiineihini. Tässä muutamia parhaiten toimineita niksejä:
Tee osa itse. Tekoäly hoitaa rutiinityön erinomaisesti, mutta uusien ongelmien tai monimutkaisen bugien metsästyksen kanssa se eksyy usein harhateille. Usein oikea työkalu vaikeiden ongelmien ratkaisuun on oma äly.
Ryhmittele samankaltaiset tehtävät. Työskentelen arkkitehtuurin, full-stack-kehityksen, tietokantaoptimoinnin ja tuotantohäiriöiden parissa, useille asiakkaille ja eri teknologiapinoilla. Niiden välillä hyppiminen on kognitiivisesti raskasta. Samankaltaisten tehtävien niputtaminen yhteen tekee siirtymistä kevyempiä.
Ole kärsivällinen itsesi kanssa. Teknologia kehittyy nopeammin kuin ihminen ehtii sopeutua. Jos asiat tuntuvat ylivoimaisilta, se on täysin luonnollinen reaktio. Muutos vie aikaa.
Palaan kuitenkin mielessäni yhä uudestaan syvempään kysymykseen siitä, missä vika lopulta piilee jos ihmiset palavat loppuun käyttäessään agenttipohjaisia järjestelmiä, vaikka ne olisivatkin teknisesti tehokkaita. Myös näiden järjestelmien suunnittelussa loppukäyttäjien pitäisi olla prioriteetti. Tämän haasteen ratkaisussa olemme vasta alkutekijöissä.
